Tavoittelen kuvillani monitahoisia asioita ja yritän kasvattaa positiivista tunnetta, en niinkään iskeä emotionaalisesti. Kuvaan myös arkea ja asioita puhtaasti uteliaisuuttani kiinnostuksesta ympäröivään kaikkeuteen. Yritän olla nöyrä, ihmistä ja maisemaa kunnioittava, silloinkin kun päämääränä on vangita ahdistava tunnelma tai asiaa.

Miksi kuvaan? Mitä tavoittelen?

Kuvan käyttäminen ilmaisun välineenä on minusta hienoa erityisesti siksi, että kuva kertoo jokaiselle katsojalle aina erilaisen sisällön tai tarinan, tai ainakin jokainen kokee kuvan omalla tavallaan. Mielestäni on tärkeää kunnioittaa vastakkaisia näkemyksiä. Kuva voi olla hyvä, huono, tai paha yhtälailla kun oikea todellisuuskin on, hyvyyden määrittelee jokainen katsoja itse. Kuva on kulttuurisidonnainen, mutta myös riippumaton ja kulttuureja yhdistävä. Kuva on kuin kontakti katsojan ja kuvaajan välillä, etäyhteyden päästä. Kuva on pysyvä. Jokainen katselukerta on kuitenkin uniikki ja erilainen, riippuen katseluhetkestä sekä omasta elämästä ja elämäntilanteesta. Pyrin pysäyttämään todellisuuden, johon ei voi myöhemmin palata kuin kuvan kautta. Kuva vangitsee ja vapauttaa samanaikaisesti ja on hyvä muistaa, että Kuvassa on sellaista pysyvyyttä mitä itse elämässä ei ole. Todellisuudessa taaksepäin ei voi palata, mutta kuvan avulla paluu onnistuu helpostikin.

Minulle digitaalinen kuvankäsittely korvaa pimiön. Nykytekniikalla voi tehdä monta asiaa paremmin ja tarkemmin kuin perinteisellä vedostustekniikalla. Silti voi digitaalisessa vedostuksessakin kunnioittaa aiempaa ja pysyä realistisena, tuottaa "oikeaa valokuvaa" perinteiden hengessä.

Manipuloimaton kuva on aidosti dokumentti, faktaa, ei vain tunnelma. Manipuloitu ja kaunisteltukin kuva voi olla arvokas, jos ei muuten, niin kertoo se ainakin aikakauden turhamaisuudesta ja kauneusihanteista.

Pidän myös ns. kuvakollaasien rakentamisesta, kollaasit ja manipulaatiot poikkeavat valokuvasta siinä mielessä, että kuva ei vastaa todellisuutta, vaan on ikään kuin maalaus, jonka maalaamiseen on käytetty palasia todellisuudesta. Niiden tavoite ja aitous syntyy toteuttajan näkemyksestä. Manipulaation vaikutusmahdollisuudet ovat huomattavasti perinteistä valokuvaa suuremmat, koska todellisuus ei rajoita. Kollaasit ovat aina jakaneet mielipiteitä ja tulevat jakamaan vastakin, mutta niillä on tärkeä paikka luovuuden ja vapaan ideoinnin toteuttamisessa. Ne ovat keino tuottaa surrealistisia valokuvia, joka muuten on mahdotonta. Miksi ei maalaisi valokuvin pensselin sijasta, tarkemmin vedoin, jos se on mahdollista?